KKO:1987:33
- Asiasanat
- Vakuutuspetos, Todistelu
- Tapausvuosi
- 1987
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R86/69
- Taltio
- 943
- Esittelypäivä
Kysymys palojätteissä olevan bromin ja lyijyn röntgenspektrometrisen toteamisen merkityksestä todisteena vakuutuspetosjutussa.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä on Alavuden kihlakunnanoikeudessa kertonut, että Ville R oli 14.4.1984 yöllä Alavudella tahallaan sytyttänyt tuleen omistamansa talon käyttäen apuna bensiiniä, jonka käytöstä oli tutkimuksissa löydetty jälkiä talon sisätiloista. Keskinäinen Vakuutusyhtiö Varma, jossa talo oli ollut palovakuutettu, oli palon johdosta suorittanut vakuutuskorvauksia 130.240 markkaa. Kun Ville R oli hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua palovakuutuskorvauksen muodossa sytyttänyt tuleen palovakuutettua omaisuutta, syyttäjä on vaatinut Ville R:n tuomitsemista rangaistukseen vakuutuspetoksesta.
Vakuutusyhtiö on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut, että Ville vakuutussopimuslain 25 §:n sekä vakuutusehtojen nojalla velvoitettaisiin suorittamaan sille takaisin mainitut korvaukset 130.240 markkaa laillisine korkoineen sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut.
Kihlakunnanoikeus on päätöksessään 6.2.1985 katsonut jääneen näyttämättä, että Ville R olisi 14.4.1984 Alavudella tahallaan ja hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua sytyttänyt tuleen omistamansa talo, joka oli vakuutettu sanotussa vakuutusyhtiössä. Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi hylännyt syytteen ja vakuutusyhtiön korvausvaatimuksen.
Vaasan hovioikeus, jonka tutkittavaksi vakuutusyhtiö oli saattanut jutun, on päätöksellään 19.11.1985 katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä. Vakuutusyhtiö on velvoitettu korvaamaan Ville R:n vastinekulut hovioikeudessa 550 markalla.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Vakuutusyhtiö on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen toistaen jutussa esittämänsä vaatimukset. Valituslupa on myönnetty 17.2.1986. Ville R on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Ville R:ään jutussa kohdistettu syyte vakuutuspetoksesta on perustettu väittämään, että puheena oleva tulipalo olisi sytytetty tahallisesti käyttäen apuna bensiiniä, jonka käytöstä olisi tutkimuksissa löytynyt jälkiä rakennuksen sisätiloista.
Lyijybromiditutkimuksista jutussa esitetyn asiantuntijatiedon mukaan moottoribensiinin lisäaineista muodostuu tulipalossa lyijyn ja bromin yhdistettä eli lyijybromidia. Palojätteissä täytyy sen vuoksi voida osoittaa sekä bromi että lyijy, jotta jätteistä voitaisiin päätellä, että palo on sytytetty moottoribensiinin avulla. Lyijy on pieninä pitoisuuksina melko yleinen alkuaine, mutta bromi tavallisen kansalaisen jokipäiväisessä elämässä suhteellisen harvinainen.
Rakennuksen seinälaudoista ja hirrestä kivijalan päältä, ullakon väliseinästä ja välikaton pudonneista jäänteistä otetuissa palojätenäytteessä on todettu jälkiä sekä bromista että lyijystä. Bromista oli kahdessa ensiksi mainitussa näytteessä heikkoja ja viimeksi mainitussa selviä jälkiä. Todistusarvoltaan nämä tutkimustulokset ovat kuitenkin vain viitteenomaisia eivätkä siis varmuusasteeltaan sijoitu arviointiasteikon yläpäähän. Ne eivät siten, kun tutkimusmenetelmään liittyvät virhemahdollisuudetkin otetaan huomioon, yksinään riitä osoittamaan, että kysymys olisi juuri moottoribensiinin palamistuloksena muodostuneesta lyijybromidista.
Suoranaista näyttöä siitä, että Ville R olisi todellisuudessa toiminut syytteessä väitetyin tavoin, ei myöskään ole esitetty. Mahdollisuutta, että tulipalo olisi syttynyt tahattomasti kuten esimerkiksi sähköjohdoista, ei ole voitu sulkea pois. Tulipalon syttymisen syy on näin ollen jäänyt epäselväksi. Ville R:n ei siten ole näytetty syyllistyneen hänen viakseen väitettyyn vakuutuspetokseen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan Ville R:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta täällä aiheutuneista kuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Lehtonen, Lindholm ja Tulenheimo-Takki